Samassa kuulimme avainta väännettävän lukossa ja ovi aukeni. Silloin emme enään huolineet koko kädestä mitään, vaan päästimme sen valloilleen. Pian, oikein pian olimme töllin tanhualla.
Kun nyt siinä vielä rohkenimme seisoa, luottaen jalkojemme ripeyteen, näimme tyttöpaimenet kaikki koossa ja muori tuli alas kuopan katolta.
— Oliko teidän hyvä olla, pojat, siellä kuopassa? Vieläkös tekee mieli laulamaan? Kuka se oli, joka aikoi käteni katkaista?
Me emme uskaltaneet ilmaista jutun alkajaa. Olimmehan paitsi sitä kaikki olleet myöntyväiset siihen leikkiin, vaikka oli päivän selkiää, ettei yksikään meistä olisi niin tunnotoin ollut, että olisi kättä poikki leikannut, Olipa tuo vaan peloituskeino, jolla saimme vapautemme.
Muori piteli kättänsä toisella kädellänsä, josta huomasimme, että se mahtoi olla vähän kipeä. Hän veti kuitenkin hian kätensä päälle ja sanoi:
— Nyt saatte mennä matkoihinne, mutta Helmikankaan pojan pitää tulla tänne huomenna. Minulla on puhuttavaa sinun kanssasi.
Nyt huomasin tyttöjen kertoneen hänelle, että minä olin Helmikankaan poika, ja minä sanoin hänelle nöyrästi jäähyväiset. Sitten me läksimme etsimään karjaamme.
Karjaimme kellot kuuluivat läheisyydessä ja kellon ääntä kohden kulkien löysimme pian itse karjat. Jo lähestyi ilta ja me lähdimme kotiin päin, ajellen karjaa edellämme. Mutta Aapeli Könkölä ei tahtonut enään laulaa, kumminkaan mummon töllin läheisyydessä. Kaikki me myös varoitimme häntä, sanoen sen hyvin sopimattomaksi, että tehdä vanhasta ihmisestä pilkkaa. Tytöiltä saimme kuulla, ettei mummon aikomus ollut meitä kauan kuopassa pitää, ainoastansa peloittaa meitä, että toisten siivolla kulkisimme. Sillä, oli hän sanonut, jos pojat saavat mielivaltansa pitää, niin he tulevat häijyiksi, että kaatavat nurin sellaiset yksinäiset erämaan pienet töllit.
Kun olin toisista paimenista eronnut ja karjani saanut kotini pihaan, olin kahden vaiheilla, puhuisinko kellekään päivän tapauksesta. Koska en kuitenkaan mielestäni ollut tehnyt niin suurta pahaa, etten sanoa uskaltaisi, niin kysyin vaariltani, joka seisoi pihalla, niinkuin hän tavallisesti seisoikin, jos sattui olemaan kotona silloin, kuin karja kotiin tuotiin ja naisten haltuun suitsutarhaan laskettiin:
— Kukahan se vanhanlainen, iso ihminen on, joka pikku-lammin rannalla töllissä asuu?