— Mitä ihmeellisiä puhuu tuo akka, sanoi se mies, jonka jalka pestiin, jokohan vaan on joku yhteys saunan palon ja Tolpan Pirjon välillä?
Siihen ei Pirjo vastannut mitään, vaan pani maata penkille. Päre loppui pihdissä, pimeä tuli ja kaikki yksi toisensa perään vaipuivat uneen.
Minäkin nukuin rahilla istuallani, nojaten kylkeäni pöytää vasten, enkä herännyt ennenkuin aamulla, jolloin kaikki toisetkin nousivat; mutta Tolpan Pirjo oli kun olikin karannut meidän maatessamme.
Isäntä tuli noin kello kuuden aikana pirttiin ja nauroi oikein voimansa takaa Pirjoa, kun hän oli karannut, ja toi minulle kirjakorini. Sitten isäntä ja melkein jok'ikinen otti minulta kuvia ja lauluja ja tavarani vähenivät paljo siinä talossa. Mutta kun läksin ulos ja rupesin ottamaan kelkkaani, niin ei kelkkaa ollutkaan. Taas muistin ilkeää akkaa ja arvasin hänen sen vieneen, läksin kävelemään kantaen koria käsivarrellani.
Sinä päivänä oli minulle onni myötäinen. Pimeän tullessa oli minulla vaan kolme pientä kirjaa jälillä ja rahaa oli kerääntynyt yli viiden ruplan. Siis oli melkoinen voitto lähtenyt ja minä mennä laputtelin hyvällä mielellä kotiini, vaikka olinkin kelkkani menettänyt.
Kun kotiin pääsin, oli äitini erittäin iloinen. Hänkin oli käynyt samana päivänä kauppamatkoilla ja myynyt kaikki kotiin jättämäni kirjat. Hän oli niistä saanut yli kolmen ruplan ja siten olin kirjoillani saanut kaikkiansa kahdeksan ruplaa. Tämä voitto tuntui liian suurelta ja me aloimme epäillä, että Vierimän ukko oli ostanut kirjoja enemmän kuin neljän ruplan edestä.
Minä lähdin kohta velkaani maksamaan Vierimälle ja otin neljä ja puoli ruplaa mukaani. Ajattelin näet puolella ruplalla palkita kelpo ukkoa hänen hyvästä työstään. Mutta kun tulin perille ja rupesin ukolle rahoja lukemaan, katsahti hän ensin rahoja ja sitten minuun ja lausui:
— Pidä sinä rahat, en minä niitä nyt tarvitse, enkä minä niitä ensinkään maksun päälle antanutkaan. Tahdoin vaan auttaa miestä mäessä.
Mahdotonta oli minun saada ukkoa minkäänlaisilla puheilla myöntymään. Minun täytyi mennä kotiini rahoineni, niinkuin olin tullutkin. Kun kerroin asian äidilleni, ihmetteli hän suuresti eikä voinut käsittää, miksi naapurin ukko meitä niin auttoi. Ehkä hän kuitenkin minulta itseltäni ottaa rahat, arveli äitini. Mutta toisena päivänä, kun äitini meni itse rahoja viemään, ei hänellekään paremmin käynyt, vaan täytyi hänenkin tuoda rahat takaisin.