— Semmoistahan se on näiden Limingan monien jokien kanssa, ett'ei niistä ole muuta kuin pahaa mieltä. Kun on joki joessa kiinni, niin mitä sitä kalavedeksi asti joka jokeen vettä piisaa? Mutta, mikä tuon meren kuivaa? Pitäisihän siinä vettä olla, kun niin monesta joesta sinne vettä juoksee, vaan kumminkin se näkyy kuivavan, että luulenpa muutamain aikojen päästä Oulunsalon Liminkaan kiinni juottuvan, ja mihinkäs silloin Liminkalaiset jokensa juoksuttavat? Pitääkö jokien puhkaiseman Oulunsalon maa poikki, vettänsä ulapalle laskeaksensa? mietiskeli Aspela.
— Kyllähän net sellaiset ovat pään päälle käypiä asioita, enkä minä ymmärrä muuta kuin että jos maailma kauan seisoo, niin koko suuri Pohjanlahti kuivaa, että pääsee kuivin jaloin Suomesta Ruotsiin lahden pohjan yli, ja sen vuoksi luulen oppineiden jo aikoinaan nimittäneenkin Pohjanlahden Pohjan lahdeksi.
— Kyllä sitä odottaa saa, kuin Pohjan lahtea ilman aluksetta kuljetaan, sanoi Aspela naurahtaen.
Nyt oli kahvipöytä valmis ja kahvinjuonti alkoi. Mutta kahvin juotua läksivät Aspela ja Vierimän ukko venhettä vuokraamaan tuota Aspelaisen haluamaa huvimatkaa varten. Äitini jäi puhuttelemaan Katria, joka oli erittäin surullinen kovasta kohtalostansa, ja minun tuli oikein sääli häntä; kun hän sanoi vasta olevansa kahdenkolmatta vuoden vanha ja jo leski.
Ilma oli kaunis ja näytti vielä eteenkinpäin kaunista lupaavan. Sentähden minä ikävällä odottelin venheen hakijoita — olin mielessäni varma siitä, että pääsisin minäkin tuolle huvimatkalle.
KUUDESTOISTA LUKU.
Huvimatka.
Pitkän odotuksen perästä tulivat venheen hakijat pitkin virtaa alas ja minä, joka usein olin juossut joella katsomassa, näin ilokseni, että huvimatka vihdoinkin toteentuisi. Kun vene pysähtyi Vierimän kohdalle, menin tulijoita vastaan.
Päivä oli kulunut ja lähteissäni tuvasta oli kello jo puoli kahdeksan. En minä kuitenkaan pelännyt yötäkin vasten lähteä lahdelle, jos toisetkin lähtisivät.
Nyt nousivat miehet venheestä ja astelivat minun kanssani Vierimälle.
Kun huoneeseen päästiin, rupesi Aspela pyytämään naisiakin merelle.