— Saako Heikki tulla? kysyi Aspela.
— Lähteköön vaan teidän seurassanne.
Silloin meni Aspela arkullensa, otti sieltä tyhjän pussin ja pani siihen evästä ja viinipullon. Sen tehtyä sanoi hän: Olkaa hyvät ja hoitakaa vähän hevosta. Ei sitä tarvitse tallissa kesällä syöttää; pankaa se köyteen pihalle tai johonkin, vaikka tuonne alas rantaan siinä tapauksessa, että sattuisimme Heikin kanssa viipymään.
— Meinaatteko jäädä merelle oikein kauvaksi aikaa, kun jo hevoselle hoitoa määräätte? kysyi Vierimän ukko.
— Se on siinä, kuinka hauska olo siellä on, arveli Aspela, otti minua kädestä kiinni ja niin menimme ulos ja sitten alas rantaan.
Nyt astuimme venheeseen. Aspela asetti eväspussinsa venheen kokkaan ja rupesi pitkällä sauvalla sauvomaan, vaikka meillä oli airot venheen pohjassa. Liukkaasti kiiti venhe eteenpäin Temmeksen tyvenellä veden pinnalla. Minä en tarvinnut ensinkään auttaa venheen kulkua, vaan sain istua perässä ja katsella luonnon ihanuutta. Ja ihanaa tosin olikin kulkea joen juoksun kanssa alasvirtaan tuossa suvannossa, tasaisessa joessa. Niinkuin olisi minulle ollut varustettu, löysin venheen pohjasta pienen sauvan, jolla hämmentelin joessa kasvavia kahiloita ja lumpeen lehtiä. Mutta kun olimme ehtineet joen suuhun ja pääsimme lahdelle — oh, kuinka tuo Limingan Likaperä oli kaunis. Suotta sitä Likaperäksi sanottanee, jollei mataluuden tähden, sillä melkein joka paikassa Aspelan pitkä sauva ulottui pohjaan. Limingankin lahdella on kesäinen ilta erittäin viehättävä, sillä iltaruskon ihanuus pystyy matalankin lahden pintaan ja niittyjen kesäinen vihannuus tarjoaa lahdella luovailevien silmille mitä suloisimman näyn.
Auringon laskua katselimme keskellä lahtea, jossa oli avara näkö-ala joka haaralle.
— Katso nyt, sanoi Aspela, kuinka monta kirkkoa näet. On Suomessa luullakseni toinen maanpaikka löytämättä, jossa näkisi niin monta kirkkoa kuin juuri tässä.
Ja totta tosiaan näkyikin siihen paljon kirkkoja, kun ympärilleni katselin. Etelästä näkyi Lumijoen kirkko, idästä Limingan kirkko, pohjasesta Kempeleen ja Oulun kirkot ja länsipohjasesta Oulunsalon kirkko.
— Kauniilta näyttää! sanoin minä katseltuani.