Tuohon yskäsi Aspela ensin ja sanoi sitten:
— Eiköhän Perttu olisi niin hyvä ja lähtisi meitä kyytiin Karinkannalle — tai annatteko hevosen, vaikka koko matkaksi? Minä kävisin Tyrnävällä. Oma hevoseni on Temmes-alapäässä enkä tahtoisikaan sitä rasittaa, kun se on jo kulkenut Kemistä asti.
— Mitä hittoja! sanoi talon ukko, meinaatteko mennä Tyrnävälle Siikajoen kautta, koska Karinkannalle kyytiä kysytte. Sehän on melkein yhtä, jos menisi Lumijoelta Helsingin kautta Tornioon.
— Niin, tai jos menisi Torniosta Helsingin kautta Lumijoelle, sanoi
Aspela.
— Kyllä minä sen tiesin, virkkoi talon ukko, ett'en minä ilman vastausta jäisi, sillä kyllä Sakari leikkiä osaa laskea, sen minä tiedän vanhastaankin.
— Mutta tässä ei tällä kertaa, Perttu hyvä, leikkiä olekaan, sillä aikomukseni on todellakin mennä Tyrnävälle mutkan kautta, vaikka vähän sitä teidän määrästänne lyhennetään — ei huolita käydä Helsingissä eikä Torniosa. Ajattelin ainoastaan käydä Siikajoella, Revolahdella, Paavolassa, Frantsilassa, Temmeksellä ja Tyrnävällä. Semmoisen ympyrän minä teen ja kierrän koko Limingan kierrokseen. Eikö se ole hauskaa? sanoi Aspela naurahtaen.
— Kyllä se kannattaakin käydä kaikissa mainituissa seurakunnissa lystäilemässä, sillä niissä on kuullakseni nykyjään tehty paljo uusia peltoja, rakennettu uusia taloja hyvä joukko — ja kyllähän nevat heiniä antavat ja korvet hyvää leipää, kun ne ensin hyvin ojitetuksi ja muokatuksi tulevat. Minä luulisin, että nämätkin meidän takamaat elättäisivät toisen verran enemmän ihmisiä kuin nyt, kun vaan maat tulisivat hyvin viljellyksi — sille miehelle minä mitallin toimittaisin, joka tuonkin joutilaan Hirvinevan ja Lumisuon ikuisen jääkellarin kuivaksi saisi. Oivallista niittyä siitä tulisi, ja minä lupaisin parituhatta elukkaa talven yli ruokkia.
— Kyllähän Suomessa, etenkin täällä pohjois-osassa olisi vielä paljon työtä tehtävänä, kun vaan ei taitoa eikä voimia puuttuisi.
— Kyllähän sitä taitoakin olisi, mutta se huolimattomuus se on sitä evästä, jonka kanssa jaksaa aikaa kuluttaa sekä kaikki hyvät toimet laimin lyödä. Mitä taas voimaan tulee, niin kyllä häntä sitäkin aina jotakin heruisi, kun vaan taitoa olisi.
Tämän sanottua nousi talon ukko ylös kävelemään ja käski meidän tulla kamariin.