"Kyllä se kuuluu, ei minulle eikä sinulle, vaan molemmille", arveli poika.
"Mikä sinun nimes on?" sanoi Elsa.
"Minun nimeni on Matti."
Sitten menivät Matti ja Elsa erääsen kauppapuotiin, jossa rikottiin hopearaha kupariksi, sillä Matti tahtoi antaa Elsalle puolet. Kun siinä tuli puheeksi Matin äidin kurja tila kotona, osti kauppias Matin luudat, maksaen niistä hyvän hinnan, ja antoi vielä pojalle evästä kotimatkalle.
Nyt ei olisi Matilla ollut muuta kuin lähteä hintoineen eväineen Kirkkonummelle, mutta poika tahtoi nyt vuoronsa auttaa Elsaa korin kantamisessa herran luo Hämeenkadulle.
Pian olikin herralla männyn kärkit edessänsä ja piika sai ensimmäiseksi työkseen alkaa keittämään tuota pihkalientä.
"Jos tämä rupeaa minua auttamaan, niin saat enemmänkin tuoda!" sanoi herra, antaen Elsalle kaksi hopearahaa.
Elsa kiitti ja lähti.
Matti odotti häntä pihalla ja nyt he alkoivat yhdessä astumaan kaupungista pois. Siinä kulkiessa alkoi Matti ehdotella:
"Jos en asuisi niin kaukana, pyytäisin sinun tulemaan äitini luo keittämään kärkkilientä."