Elsakin juoksi siihen.
"Minulle viisi naulaa", sanoi mummo.
"Ja minulle kaksi", kuului ääni takaa. Se oli eräs toisen huoneen asukas, joka sitä sanoi.
Ahvenet hyppelivät ja häntäänsä sinkauttelivat ukon kassissa, joka jo roikkui puntarin koukussa. Aika lihavia ja isoja olivatkin ahvenet.
Elsa katseli ukkoa, hänen hallistunutta lammasnahka-lakkiansa, harmaata sarkapukuansa, rasvanahkaisia rumia pikisauma-saappaitansa, punaisen- ja mustanjuovikasta liiviänsä, sekä vihdoin ukon paksuja ahavoittuneita poskia ja lyhyttä ruskeata partaa.
"Matami se ostaa silloin, kuin ostaa", sanoi Jaansonni.
"Niin, meitä on kaksi henkeä", vastasi mummo.
"Ketä kaksi?"
Mummo osoitti Elsaa.
"No, hitto vieköön! Mistä te tuommoisen neiden olette käsittänyt? Enempi semmoisia; niitä vaan sellaisia tyttöjä ei kasvakaan joka mökin nurkassa!"