SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Kun tulisi hyvä isäntä.
Elsa katseli kallella päin pesotuvan nurkkaan; hän katseli ihmeissään, kuinka joutavaa oli tullut joutavan lisäksi. Niinkuin kaikesta näytti, olivat ne päälliseksi tiellä ja tiellä hän itsekin. Mummo huomasi pian, että Elsa näytti tyytymättömältä perintöönsä ja sen säilytyspaikkaan. Hän laski hiljaa kätensä Elsan olkapäälle ja sanoi:
"Luulenpa, että perintösi vaan harmittaa sinua."
"Minusta on kaikki niin hassua", vastasi Elsa.
Mummo, joka oli paljon maailmassa nähnyt, ei tuosta niinkään kummissaan ollut, vaan tuumiskeli:
"Kaikki asiat näyttävät alussaan hassuilta, vaan kun niihin tutustuu, tulevat lopulta aivan tavallisiksi ja ovat silloin hyvinkin viisaita."
Elsa myönsi sen kylläkin niin olevan ja alkoi puuhata kapineitansa parempaan järjestykseen.
"Mutta se venhekin, mitä minä silläkin teen?"
Mummo mietti hetkisen ja sitten virkkoi: