Rouva luki ja katsahti luettuaan Elsaan.
"Soo, vai olet sinä jo niinkuin vanhat palvelijat?"
Rouva pyörähtiin ympäri, kävi vähän hellin luona ja meni niin lappu kädessä toiseen huoneesen. Vähän ajan kuluttua raotti rouva ruokasalin oven ja kutsui Elsan sisälle. Elsa astui ruokasaliin.
Täällä istui maisteri pöydän ääressä aamukahvia juomassa. Hän oli pienenlainen sievä mies, harmaa aamunuttu yllä ja silmälasit nenällä. Elsa seisahtui ovipielessä vähän ja maisteri katsoi kahvipöydästään Elsaa silmiin, samalla ryypiskellen kahvia suuhunsa. Rouva istahti myöskin pöydän ääreen ja kaasi itsellensä kahvia, kaasipa yhden liikakupinkin, ja sanoi:
"Tules Elsa tänne pöytään ottamaan kuppi lämmintä!"
Elsa ujosteli hieman ja astui pitkäveteisesti pöydän luo. Istui kumminkin sitten uutta käskyä odottamatta kahvipöytään, ja noudattaen talonväen esimerkkiä joi kahvia vehnästen kanssa.
Maisteri, juotuansa kahvin, astui hilpeästi työhuoneesensa. Ruokasalin ja maisterin kamarin välinen ovi jäi isännän mentyä seposelälleen ja Elsa näki kahvipöydästä, kuinka maisteri istui kirjoituspöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa.
Rouva nousi pöydästä ja astui kyökin-ovelle, jonka raosta hän sanoi:
"Mummo, tehkää niin hyvin ja tulkaa vähän tänne!"
Mummo tuli.