"Elsa tulee niin jotta rytkyy!" sanoi entinen piika, äänellä, joka ilmoitti, että Elsa nyt oli tekemisissä suoraluontoisen ja säyseän ihmisen kanssa.
"Hyvää huomenta!" sanoivat tulijat.
"Jumala antakoon", vastasi neiti.
Entisen neidin arkun viereen nostettiin Elsan arkku, sillä kyökin seinämällä oli kyllä sijaa kolmellekin arkulle.
"Siinä on Sanna-vainajan arkku vielä poishakematta", sanoi toinen piika.
"Saanko luvan kysyä nimeänne?" kysyi Elsa.
"Katri minun nimeni on."
Kun Katri oli paraiksi kerinnyt nimensä uudelle kumppanilleen ilmoittaa, astui rouvakin kyökkiin. Rouva oli keskikokoinen sirovartaloinen. Erinomaisen kaunis ei hän ollut, ei ylpeä myös, vaan muutoin ryhdikäs, niin että jo ensi silmäheitolla huomasi hänen olevan parempaa sukua; vähintäänkin juoksi hänen suonissaan aatelinen veri.
"Hyvää päivää rouva, tässä minä tuon teille Elsan. Minä toivon, että rouva tulee olemaan täysin tyytyväinen Elsaan, ja niinmuodoin en tarvitse minä hävetä esityksestäni."
Elsa ojensi päästökirjan rouvalle.