"Mitä lajia väkeä he ovat, sen uuden palveluspaikan isäntäväki?" kysyi
Elsa.
"Maisteri on herra, he ovat vielä nuoria kumpikin sekä rouva että herra. On heillä jo pari pientä lastakin sentään."
"Yksikö palvelija heillä pidetään?"
"Mihinkäs siinä yksi joutuis! Tulee teitä olemaan kaksi. Sinä oikeastaan tulet lastenpiiaksi, ja sinun tulisi, jos myönnyt menemään, mennä sinne jo huomis-aamuna."
"Miksikä en menisi."
"Älä nyt suinkaan hyvä ihminen siksi ota, että minä mitenkään ajan sinua sinne, tai tahdon sinusta päästä!"
"En minäkään tahtoisi teistä päästä, ilman sanomattannekin sen ymmärrän, ett'ette aja minua pois, sillä olisittepa sen voinut tehdä kohta tuloni jälkeen."
"Hm", myhähti mummo.
Elsalla olivatkin kapineet joltisessakin kunnossa, mutta täytyi niitä järjestää sentään, ennenkuin taas voi muuttaa uuteen palveluspaikkaan. Kiireellä asetettiin kaikki reilaan läpi yön. Vähän nukahdettua aamupuoleen, nousivat mummo ja Elsa puoliunisina ylös, haukkasivat suurusta ja varustausivat lähtemään. Käsirattaille nostettiin Elsan arkku ja nyt työntämään uutta ja outoa tulevaisuutta kohden.
Matka ei ollut pitää, sillä maisteri asui hyvin lähellä ainoastaan toisessa korttelissa, ja oli siinä talossa tasainen pihamaa. Talon isoa porttia pidettiin aina kiinni, ja kulettiin ulos ja sisään pienestä portista. Siitä ei kuitenkaan kärryillä päässyt, vaan täytyi silloin aina isoportti avata. Hirmuisen raskaat ja tanakat olivatkin tuon isonportin puolikkaat. Niin, portin auki saatua työnnettiin käsirattaat pihaan ja mummo johti kärryt maisterin kyökin rappujen eteen. Talossa oli yksikerroksinen vinkkeliin rakettu asuinhuone-rivi, joka oudon silmään näytti tavattoman pitkältä ja muhkealta. Elsalla ei nyt kumminkaan ollut aikaa sen tarkemmin talon ulkomuotoa tutkia, vaan kantoi mummon kanssa arkkua kyökkiin. Ensi silmäyksellä huomasi Elsa, että kyökki oli hyvin avara, melkein Munkkiniemen kyökille vivahtava. Oli siinä pulska ja tanakka piikakin, jonka toveriksi Elsan nyt oli rupeaminen.