"Kun tulisi hyvä isäntä", sanoi mummo.
"Toivotaan!"
Sen sanottuaan alkoi isäntä lähteä; kiiteltyään kahvin edestä hän meni pihalle, painoi hattuaan syvempään, irroitti hevosensa ja ajoi ulos pihasta.
KAHDEKSASTOISTA LUKU.
Uuteen palvelukseen.
Muutamia päiviä tuon maan-isännän käynnin jälkeen tuli mummo myöhään illalla kotiin erään tuttavansa herrasväen luota. Heillä oli ollut senlainen onnettomuus, että heiltä oli kuollut palvelusneiti.
"Nyt sinulla on paikka tiedossa, vaikk'ei minua lainkaan huvita, että taas ehkä erkanemme, sillä olisimmepa kyllä toimiin tulleet yhdessäkin. Mutta toiselta puolelta on se erittäin sopivaa, että pääset palvelukseen, sillä en minä juuri kehoita sinua täänlaisen vanhan mummon toimissa pyörimään, kun vaan palveluspaikkoja on saatavissa."
Silloin Elsan silmät kiilsivät; oikeinpa rinta aaltoili pelkästä ilosta. Yksitoikkoiseksi alkoikin tulla eläminen mummon kamarissa, vaikka jotain tehtävää olikin. Toista toki oli palvelus.
Mummo tuli hyvilleen, nähtyään Elsan suloisesti hymyilevän.
"Minun on hauska nähdä sinua, kun sinulla on halu työhön. Nytkään tänä kesänä ei mikään olisi voinut estää sinua levähtelemästä, mutta sinä päinvastoin olet ollut ahkerassa työssä; sellainen pitää ihmisen luonto olla. Ahkeraa täytyy ehdottomastikin kunnioittaa sekä rikkaan että köyhän."