Mummo aukaisi pussinsuun siteen ja nosti sieltä lampaanlihoja, juustoja ja suuren voipytyn. Tavarat hän latoi pöydälle.
"Antaako isäntä nämät minulle?" kysyi mummo.
"Niin olisi tarkoitus", vastasi vieras.
"Kiitoksia!"
Mummo käski Elsan keittämään kahvia sillä aikaa, kun hän meni isännän kanssa emäntävainajan huonetta näyttämään. Elsa keitti kahvia. Kahvi oli jo kauvan valmiina, ennenkuin mummo ja vieras huoneesta palasivat. Hevonen hirnahteli pihalla isäntäänsä ikävöiden. Elsa katsahti akkunasta ja näki mummon ja isännän kuin myöskin leski Lundin tulevan emännän huoneesta kartanolle. He näyttivät kaikin hyvin syvämietteisiltä. Elsa koetti avoimesta akkunasta kuunnella, vaan ei saanut suoraa keskustelun menosta; isäntä pudisteli päätänsä aina aikatavasta.
Vihdoin alkoivat isäntä ja mummo astua pesotupaa kohden ja isännän sanat kuuluivat:
"Huono komento."
He olivat siis tutkineet huoneet ja nähneet ne olevan perin rappiolla.
Vieras tuli mummon kanssa huoneesen ja Elsa taritsi kohta heille molemmille kahvia. Kahvia nauttiessaan tuumiskeli isäntä:
"Asukaa vaan jos voitte tässä talossa, eipä tää niin häävinen olevan näytä", ja vähän mietittyään: "minun täytyy suoriutua asioilleni; kylläpähän perästä saadaan nähdä, kuka tähän isännäksi tulee."