Sitä sanoessaan ja kauvan jälkeen näytti mies ajatuksiinsa vaipuneelta. Väliin hän veltosti sivulleen katseli ja näytti kovin uniselta. Vihdoin hän havahtui, kasvonsa kirkastuivat, ja ojentain selkänsä suoraksi istuimella, hän lausui:

"Jaa, niin se on tässä maailmassa. Kuolema, se korjaa puoleensa kansaa, nuorta ja vanhaa. Kuolleet on minunkin vanhempani. Minun ikäiselleni tuo nyt ei ole mikään kummakaan, vaan eivät ne sentään kauvankaan ole kuolleena olleet. Isäni kuoli viisi vuotta sitten ja äitini kuolemasta on neljä kuukautta. Kyllä se koskee kovasti, kun omaisia niin kuolee, vaan sille ei mitään voi. Minulla ei näytä olevankaan onni myötäinen; kolme vuotta sitten jäin leskeksi, ja ainoa lapsi, mikä minulla olikin, seurasi äitiänsä hautaan. Hän oli jo aikaihminen, tytär, josta minulla olisi ollut paljo apua talouden hoidossa, mutta poissa, ainiaan poissa, on minun rakas lapseni, minun Kaarina tyttäreni!"

Elsa ja mummo katselivat ihmeissään vierasta erinomaisella säälin tunteella. Mummo alkoi kääntää juttua toisaalle ja kysyi:

"Mitä aijotte nyt tämän talon kanssa tehdä ja kenelle tämä talo oikeastaan tästälähin kuuluu, teillekö vai jollekin toiselle?"

"Herra hänen tiennee! Minusta on samantekevä kenelle tää kuuluu. Otan tään minäkin jos se minulle joutuu, jos taas ei, niin minä tyydyn aina siihen, mitä muutkin ihmiset päättävät."

"Te varmaankin annatte siinä tapauksessa, että isännäksi tulette, entisten hyyryläisten asua talossa?" kysyi mummo.

"Jaa, hyyryläisten, siitä en minä tiedä mitään sanoa; mutta minä luulen, että tää talo tulee myytäväksi. Mitä hyyryläisten kanssa tekee, sen määrää se joka talon ostaa."

"Niin kauvan kumminkin asumme tässä, ja minä olen myöskin saamista sisarenne hautajaiskustannuksista, sillä minä hautasin hänen omalla kulutuksellani; sisarenne tavarat ovat liikuttamatta huoneessa", sanoi mummo.

"Vai niin", sanoi vieras ja meni pihalle hevosensa luo. Sieltä sisään palatessaan hän kantoi raskasta eväspussia.

"Kas tässä, matami! Ottakaa vähän kylänruokaa maistijaisiksi", sanoi isäntä, laskien pussin mummon eteen permannolle.