"Onkohan tämä se sisarvainajani talo?"
"Kuka oli sisarenne?" kysyi mummo, astuen pesotupaan.
"Sisareni nimi oli Klementiina ja oli hän tietääkseni naimisissa vanhan kalastaja Starkin kanssa."
"On oikein tämä, Starkin lesken talo; hän kuoli aivan vähän aikaa sitten", vastasi mummo.
Vieras ja mummo tulivat kamariin.
Vieras oli korkeakasvuinen, hoikanlainen ja ijältään noin viidenkymmenen vuotinen. Hänellä oli puolivillaiset vaatteet, vähän vivahtavat siniharmaasen; takki oli auki, niin että punaisen ja sinisen juovainen liivi näkyi. Paksut teräksiset kellonvitjat osoittivat liivin taskussa löytyvän taskukellon. Jalassa oli hänellä lyhytvartiset saappaat ja kädessään piti hän hallavoitunutta huopahattua. Partaa ei miehellä ollut, vaan tarkemmin katsottuna osoitti musta ja tiuha sänki, että hänellä oli hyväkin parran kasvu, vaan että hän ajeli leukansa.
Mummon käskystä istui vieras akkunanpieleen.
"Onko tää teidän tyttärenne?" kysyi vieras, katsahtaen Elsaan, kun tämä neuloi pöydän toisessa päässä.
"Hänen vanhempansa ovat kuolleet. Hän on nyt orpo, vaan hänpä onkin kohta aikaihminen", lausui mummo.
"Kohta niin, vai on vanhemmat molemmat kuolleet?"