"Ovathan tähän asti olleet, josta Luojalle kiitos", vastasi rouva.
Pian saatiin Annakin vaatteisiin; tukkaa vähän suorittiin ja rouva alkoi taluttamaan häntä salin kautta ruokasaliin. Isossa salissa kääntyi Anni taaksensa katsomaan, seuraako Elsa mukana. Nähtyänsä Elsan heidän jäljessään kulkevan, sanoi Anni "yhm", ja ojensi kätensä Elsan talutettavaksi.
"Eipä Anni yhtään vierastakaan", sanoi Elsa, ja otti Annia kädestä, taluttaen tytön ruokasaliin. Siellä asetettiin Anni omalle korkealle tuolillensa, joka työnnettiin pöydän ääreen. Yrjö oli jo entiseltä ruokailemisen touhussa täyttä vauhtia.
Rouva jätti lapset Elsan huostaan ja meni maisterin kamariin.
"Kuules Alfred, kun pikku Anni ei yhtään vierasta Elsaa, kokotti vaan kätensä Elsalle, että hän vaan saisi taluttaa enkä minä. Yhm sanoi vaan."
Maisteri, vaimonsa puheesta kehoitettuna, nousi työstänsä ja tuli ovelle katsomaan, jossa hän ei kuitenkaan sen enempää viipynyt, kuin että vähän vilkasi.
Rouva palasi pian takaisin ruokasaliin ja sanoi Elsalle:
"Meillä on kaikki niin husin hasin, kun on ollut niin vähän työvoimaa; tänään täytyy meidän siistiä, mutta mene nyt Elsa kyökkiin suurukselle."
Elsa meni kyökkiin, jossa suuruspöytä jo häntä odotti.
"Nyt saamme haukata", sanoi Katri. Ja molemmat tytöt rupesivat ruoalle.