Kun Elsa oli syönyt, meni hän sisälle, jossa hän sai ensi toimekseen harjata maisterin vaatteet, jota työtä hän teki ulkona rappusilla. Sen tehtyään sai hän kiilloittaa maisterin saappaat kyökissä.
Maisteri katseli vaatteitaan ja saappaitaan, ja kun ei niissä mitään moittimista huomannut, niin ei sanaakaan virkkanut. Omassa työhuoneessaan hän yllensä puki ja otti sauvan etehisen nurkasta käteensä ja alkoi astua ulos.
Maisterin mentyä alkoivat rouva ja Elsa puhdistaa maisterin työhuonetta. Se olikin kyllä puhdas; ei missään näkynyt tomun hiukkaakaan, vaan puhdistettava se nytkin oli, jos ei muuta, niin paremmaksi vakuudeksi. Lapsetkin olisivat mielellään avuksi tulleet, vaan rouva ei sallinut lasten ensinkään miehensä työhuoneesen tulevan, vaan saivat he leikkiä muissa huoneissa. Yrjö olikin Annille hyvä hoitaja, niin ett'ei tarvinnut kuin välistä mennä hätään, kun Anni rupesi kovin Yrjölle juonittelemaan.
Puhdistustyö kävi Elsalta rouvan mielestä erittäin kätevästi ja samalla tarkasti, ja hän oli erittäin tyytyväinen Elsaan.
Kun huoneet oli siistityksi saatu, sai Elsa luvan mennä lasten kanssa pihalle. Lapset olivatkin jo hyvin tuskissaan sisällä olemiseen, kun kesäaurinko sisään paistoi ja huomasivat kesäilmassa ulkona olevan paljo hauskemman olon. Elsa menikin kohta, ja Yrjö juoksi edellä; Elsa talutti Annia.
Pihan laidassa kasvoi sievää lyhyttä nurmea. Sinne lapset kohta juoksivat, sillä he olivat tottuneet siellä leikkimään. Annikin juoksenteli nurmella ja ei ollenkaan talutusta kaivannut.
Pihalla oli muitakin lapsia, ja hekin tulivat siihen katsomaan, ei maisterin lapsia, vaan uutta neitiä Elsaa. Siinä oli isännän tytärkin, joka oli jo toisella kymmenellä, erittäin sievä ja näppärä olento. Isännän tytär rupesi Elsan kanssa tarinoimaan ja toiset saivat hänen käskystänsä vähän etemmäksi poistua. Hän kyseli Elsan kotia ja sukuperää ja jutteli hänelle kaikenlaista hauskaa. Kun hän näki maisterin rouvan katselevan salin akkunasta, juoksi hän akkunan alle ja kysyi:
"Emmekö saa vaunua ulos, että saamme viedä Annin kadulle?"
"Sano Elsalle, että hän tulee ottamaan vaunun."
Elsa kuulikin rouvan käskyn ja juoksi sisälle. Tekla, se oli tytön nimi, jäi niin kauvaksi lasten luo. Elsa hinasi vaunua ulos, ja kun Anni näki että vaunua tuodaan, kurotti hän jo kaukaa käsiään, sanoen: