"Olimme; siellä oli paljo muitakin", vastasi Elsa.
Anni kannettiin lastenkamariin omaan sänkyynsä nukkumaan; samassa tuli maisterikin kotiin.
"Pappa!" ehätti Yrjö sanomaan, "me olimme Kluuvin rannassa."
"Vai niin, vai niin", sanoi maisteri ja meni työhuoneesensa.
Päivällis-aika läheni ja Elsa joudutti itsensä päivällispöytää laittamaan, ja kyökissä hän kaikkia auttoi, minkä ennätti. Rouvakin oli kyökissä päivällispuuhassa.
"Käyhän katsomassa Annia, ett'ei putoa sängystä", sanoi rouva.
Elsa oli menossa, vaan kun rouva oli ottanut survoaksensa kaneelinparkkia, pidätti hän Elsan, sanoen:
"Survo sinä tuota", ja meni itse lasta katsomaan.
Elsa survoi ja Katri nauroi.
"Millä sinä naurat?" kysyi Elsa.