"Niin, harmillista se on, vaan olisi minulla vielä yksi tähti, joka himmeästi valaisee toivoni taivaalla, vaan nyt on kumminkin asiat sellaisena, että tuo toivoni on melkein mahdoton toteutumaan. Sillä siihen tarvitaan enemmän rahaa, kuin minulla nykyjään on."
"Saanko minä kuulla sen?"
"Kyllähän tuon kerron. Siellä etäällä Punavuorten kalliolla on eräs yksi-huoneinen talo, onpa se sievä koiju kahdella akkunalla. Se mökki on joutunut myytäväksi kaupungin puolesta, omistajansa perillisetönnä kuoltua. Suurta hintaa ei kaupunki siitä pyydä, vaan enemmän kuitenkin, kuin minulla on rahoja, ja tuo mökki myydään pian, sillä tavallisesti sellaiset halvat mökit menevät hyvin sulavasti kaupoiksi, koska on kosolta niitä sellaisia pieniäkin eläjiä, joilla sen verran on rahaa. Paitsi saavathan he lainaksikin, kun on kiinteimen osto kysymyksessä. Mutta minä, vaikka olenkin tuttava monen kanssa tässä kaupungissa, en saa lainaa niin paljo, että sen töllin ostaisin. En tosin ole sitä vielä hakenutkaan, vaan tiedän minä sen, ett'en saa."
"Eiköhän!"
"No, en minä tiedä, vaan kamalaa on, jos minun pitää ruveta tässä asumaan ja korkeata hyyryä maksamaan, sillä tuot'hätää ei ole minulla säästöistäni jälellä rahan haamuakaan, ja minä olen myyty muija, jonka viimmeinen asuinsija on 'köyhäinhuone'. Voi hyvä Elsa, suuri hyyry on minulle kauhistus!"
"Köyhäinhuone", se sana soi kamalasti Elsan korvissa. Raataa elin-ikänsä kaupunkilaisten töissä ja vanhana joutua köyhäinhuoneesen. Ihmisten sydämettömyys! Sellainen vanhuuden orjallinen turva sai Elsan melkein vapisemaan, ja hänen silmänsä tulivat kosteiksi, kun hän ajatteli hyvän ystävänsä "mummon" joutumista tuollaiseen maalliseen perikatoon, Ja hän sanoi:
"Eihän nyt toki köyhäinhuoneesen."
"Jaa, ei tosin sinne monenkaan suu syyhy, mutta kova pakko vaan sinnekin kerran käskee. Olisi se mamseli Eveliina vielä täällä ja naimatonna, niin en hetkeäkään epäilisi mökin saamistani, mutta otapas nyt."
"Kuinka paljo teiltä rahaa puuttuu?" kysyi Elsa.
Mummo kaivoi esille rahasäästöjänsä. Niitä oli useammassakin paikassa.
Sitten hän laski rahat ja sanoi talon hinnan, vaan puuttuihan siitä.
Elsan rahat kyllä täyttivät tuon vajauksen, ja hän sanoi: