"Älkää häiritkö minua, minä nyt puhun meidän herraväen huoneista."
"Häiritkö sinua! Kuinka sanoit?"
Elsa ei ollut kuulevinansakaan, vaan jatkoi:
"Kun isäntäni on maisteri, täytyy hänellä olla erityinen työhuone, ja ett'ei hänen tarvitse työhuoneessaan syödä, täytyy hänellä olla ruokasali erikseen, ja ett'ei hänen tarvitsisi maata lasten kanssa samassa huoneessa, niin täytyy olla lastenkamari. Kyökki täytyy olla niin köyhällä kuin rikkaallakin, missä ruoka laitetaan, ja että hänellä on iso sali, on se virhe talonrakentajalta joka teki yhteen huoneistoon liikoja huoneita. Vaan olen minä nähnyt sitäkin tarvittavan, väliin istuu salissa vieraita ja toisinaan kävelee maisteri edestakaisin salin permannolla ottaen pitkiä askeleita, ja näyttää sellaisina hetkinä olevan paljasta ajatusta ja miettimistä koko mies. Ja sen puuskan ohimentyä hän kuin nuoli kiiruhtaa kamariinsa ja voipi kaikessa rauhassa lukea ja kirjoittaa monta pitkää tuntia perätysten. Niin, kaikkia huoneita meillä tähdellisesti tarvitaan."
"Hm, mukavasti sinä kyllä osaat sovittaa maisterin huonejärjestelmän, enkä minäkään voi käsittää miten hän juuri voisi tulla vähemmillä huoneilla naineena herrasmiehenä toimeen, sillä vaikka pussi onkin hoikanlainen, täytyy hänen elää arvonsa ja virkansa mukaisesti. Muutoin se asia ei meidän punnittavaksemme kuulukaan, meidän vaan piti miettiä ja tuumata, käypikö sinun laisinkaan sijallesi rupeaminen ja mihin toimeen olisi edullisinta ruveta."
Elsa jäi istumaan sanatonna.
"Niin," alkoi mummo taas puhumaan. "Minäkin tästä kohta joudan vaikka holliin, jos evästä annetaan. Oli onneksi, että sinä edes sait paikan ja tulet eteenkinpäin saamaan. Minulla tässä on toiset tanssit ja vielä päälliseksi kiipaleet!"
Elsa nosti silmänsä ja tähysti ihmeissään mummoa.
"Niin," jatkoi mummo taas. "Tähänkin taloon se menneellä viikolla tuli uusi isäntä. Kohta hän näytti, että uusi luuta lakaisee puhtaaksi. Lundin leski tyttärineen muutti jo eilen, ja sellaista poispanemistapa se oli minullekin. Sanoi hän vaan, että pesotupa pitää talossa olla vapaana ja kamarissa muka saisin minä asua tuota kaunista hyyryä vastaan, joka nyt olisi tasaisesti puolet enemmän entisestä määrästä. Herra armahda, mistä minä sen rahan kynsin? Sipoolainen ei liioin ole minulle mitään lähettänyt emäntävainajan hautauskustannuksista. Tässä maassa ei tehdä köyhälle kohtuutta. Käräjiinkö minä rikasten kanssa? Mistä minä sen rahan uitan? Jaa, jaa!" huokaili mummo.
"Todellakin harmillista", vastasi Elsa.