"Minua surettaa, kun rouva sanoo olevansa köyhä eikä voivansa useampaa palvelijaa pitää ja Katrikin muuttaa pois."
"Jos rupeisit kyökkipiiaksi."
"Enköhän minä olisi vielä liian nuori siksi."
"Nuori, niin, se täytyy myöntää; mutta helpompi se on, kuin ne toiset kaksi yhteen. Ajatteleppas yölepo, joka on ihmiselle tärkein."
Elsa vaipui mietteisin.
"Kuinka tuumit nyt?"
"Minä tuumin sen surkeutta, joka minun nykyisen virkani perii, jos minä kokiksi rupean."
"Joka ei siitä vähääkään välittäisi, vaan sinähän tuosta taidat kylläkin huolehtia toisen ihmisen vaikeudesta ja työskennellä toisenkin edestä. Se minua kumminkin kummastuttaa, kun köyhäkin osaa laittaa itsellensä leveän asunnon, vaikk'ei ole varaa pitää asunnonmukaista palvelijakuntaa; se minua kummastuttaa. Ja se ei ole muuta kuin ylpeyttä köyhällä, ottaa lukemattomia huoneita, ja maksaa vielä suurta hyyryä. Olisi paikallaan, että muuttaisit pois", tuumaili mummo, katsellen akkunasta ulos.
"Mummo, ei saa panetella, mummo! Sillä minä hyvin tiedän meidän herrasväen asiat, ja sen, että heillä täytyy olla niin paljo huoneita."
"Ei saa panetella! Kuinka sanoit?"