Näin sekä loukattuna että lohdutettuna poistui Elsa huoneesta. Että Herra oli kuollut tuota haluttua kärkkivettä saatuansa, poisti Elsasta sen mielipiteen, että äitinsä ehken eläisi, jos sitä lääkettä saanut olis. Mutta pikaista oli kumminkin Elsan mielestä herran kuolema. Josko hän tuli autuaaksi, siihen kysymykseen olisi hän mielellään vastauksen tahtonut. Tietäisiköhän se mummo? Mutta ett'ei liian uteliaalta mummon silmissä näyttäisi, hän päätti parhaaksi karttaa uudestaan taloon ja mummon pakinoille menemistä.
Nyt hän alkoi vapaalla mielellä astumaan reippaasti Munkkinientä kohti.
Ilta-aurinko loi purppuraa lännen taivaalle, kun hän asteli noita tuttuja polkuja. Kotiinsa hänen piti menemän, mutta hänellä ei ollut mielestänsä siellä mitään tekemistä. Surulliseksi tuli mielensä, kun hän astui mökkiin; kumminkin hän Jumalaa kiittäen söi hyvällä halulla niukan illallisensa ja nukkui rauhaisesti.
VIIDES LUKU.
Uuteen toimeen.
Aamulla kun hän heräsi, mietti hän jatkaisiko yksinään luutatyttö-tointansa vai mitä. Kun hän sitä ajatellen puki yllensä, pesi kasvonsa ja kampasi hiuksensa ja oli ulos lähtöön valmiina, astui sisälle Munkkiniemen piika Sanna ja sanoi:
"Hyvää huomenta Elsa! Missä sinä, Elsa rukka olet ollut? Minä olen yrittänyt tänne monta kertaa, vaan ei täältä ole kuulunut hiiren hiiskahdusta enemmän kuin haudasta. Rouvakin sanoi jo, että minnekähän Elsa parka niin katosi. Maitokuski on kaupungissakin koettanut kysellä sinua, vaan ei ole sekään mitään selvyyttä saanut. Sano, hyvä ihminen, mitä sinulle on tapahtunut."
"Mitä te luulitte minulle tapahtuneen? Varmaankin oikein pahaa."
"No, jotain sellaista me tuumimme."
"Kyllä teillä on vähä uskoa, kun luulette, ett'ei Jumala, joka hallitsee koko suurta avaruutta, voisi vaaroista suojella ja varjella yhtä orpotyttöä. Ettekö tiedä, ett'ei varpunenkaan puusta putoa ilman Isän tahtoa, saatikka sitten ihminen. Jos Jumala kerran pitää huolen linnusta, miksi ei hän pitäisi myöskin köyhästä tytöstä. Kyllä Sanna se on niin, koska minä ihmeellisen johdatuksen kautta jouduin erään kuolevan lesken auttajaksi aina Kirkkonummelle asti. Hän oli sairas, vaan minulla on toivoa hänen parantumisestaan."