"Ei se mitään tee, kun ei paikallansa kauvan seiso", sanoi Elsa.
YHDESKOLMATTA LUKU.
Retki Punavuorille.
Loppu viikkoa oli satanut, vaan sunnuntai-aamu oli heleän kirkas. Maisterin herrasväki makasivat pitkään pyhä-aamuna, koko lailla pitempään kuin arkina, jolloin maisterin täytyi nousta kirjoittamaan. Ruumis täytyy saada levätä ja ihminen virkistää itseänsä edes yhden aamun viikossa. Kirkonkellojen heleä ääni kutsui Jumalanpalvelukseen, se ääni kuului myöskin maisterin asuntoon.
Maisteri aukoi silmiänsä ja haukotteli:
"Tarvitsispa nousta ylös ja lähteä kirkkoon", hän sanoi.
"Kirkkoon! Eikös mennä mummon taloa katsomaan?" kysyi rouva.
"Jaa, jospa kävis katsomassa sitäkin manttaalia", sanoi maisteri, nousten istualle sängyssä.
Rouva kilisti pientä kelloa. Vähän ajan takaa toi Elsa kahvia tarjottimella, jonka hän laski rouvan sängyn vieressä seisovalle pöydälle.
"Harjaa vaatteeni hyväksi, Elsa, minä lähden katsomaan mummon taloa tänään!" sanoi maisteri.