Maisteri nousi seisomaan, heitti kahvikupit pöydälle ja huusi:
"Joko tässä piiatkin rupeaa minua konkurssiin vaatimaan? Huomenna saat palkkasi, vaikka siihen menisi viimeinen nuttuni, mutta pysykin siellä sitten, mihin menet!"
"Minulla on jo kyllä ikää, että tiedän mennä ja tulla mihin milloinkin haluttaa", sanoi Katri.
"Mene nyt vaan! Huomenna, minä sanoin, saat palkkasi", sanoi maisteri, osoittaen sormellansa Katrille ovea.
"Kyllä se on onnetonta tuo palvelijain pito; jos voisi tehdä itse kaikki, niin säästyisi siitäkin koko lailla", tuumi rouva.
"Kuka sitten palvelijoita pitäisi ja mistä he eläisivät, jos ei kukaan vierasta väkeä pitäisi vaan kaikki itse tekisi?" sanoi maisteri, alkaen astua eteiseen josta hän otti päällysnuttunsa ja sauvansa ja meni ulos.
Rouva miehensä mentyä pistäysi kyökkiin.
"Kuinka Katrikin noin suututtaa maisterin? Pitäisi vähän pitämän suunsa aisoissa, vaikka pois meneväkin on", sanoi rouva.
"Ei ole nyt aikaa aisoittamaan", vastasi puhuteltu.
"Hm", sanoi rouva ja poistui.