"Kuunnelkoon, siinäpä ei kulta kulu jos hän saakin tietää että me häntä kehumme", sanoi maisteri tavallisella kuultavalla äänellä. "Ota ja kirjoita nyt kirjaan summa, kuinka paljon Elsan rahoja oli, ja niistä olemme maksavat kuuden koron kasvut. Mutta mene nyt kohta ja kuittaa Katri, ett'ei hän pääse enempää meitä hätyyttämään."
Rouva otti pöytälaatikostaan rahaa ja läksi astumaan, toisessa kädessä muistikirja, toisessa rahat, kyökkiin.
"Tässä on palkkasi! Ja mummo olkaa todistajana että Katri on kaikki saanut", sanoi rouva.
Katri luki rahat.
"Kyllä ne oikein ovat, en tule lisää pyytämään, hyvä että vaan sain.
Kiitoksia!"
"Kiitoksia kiittämästäsi", sanoi rouva hieman ivallisesti. "No, mummo kait jääpi tänne nyt Katrin sijaan, niin kauaksi kun ennätän hankkia toisen lastenpiian."
"Voinhan jäädä joksikin aikaa, pysyyhän mökki siellä."
"Hyvä!" sanoi rouva ja kiiruhti sisälle. Suoraa päätä meni hän lastenkamariin ja sanoi Elsalle:
"Kiitoksia Elsa, kun päästit minun pälkähästä!"
"Siinä ei ole mitään kiittämistä, sitä vartenhan rahat ovat, että niitä käytetään tarvittaessa", vastasi Elsa.