"Te pyörryitte", sanoi Elsa.
"Ei suinkaan", kiisteli mummo ja katseli jokaisen päälle, vaan kun kaikki olivat totisen näköisiä, myönsi hän.
"Taisin pyörtyä, ei suinkaan sille mitä mahda, kyllähän se voimakasta on, piipun hiki."
Mummo nousi seisoalle ja sanoi:
"Ei minusta nyt ole tässä mitään apua, ainoastaan vaivaa. Minä lähden mökilleni ja haen apua hampailleni ja kun ne terveeksi tulevat, sitten voin tulla."
"Vaan jos ette tulekaan", sanoi rouva.
"Kyllä!" sanoi mummo ja pani nutun yllensä, alkaen astua pois.
Rouva tiesi jo entiseltä, ett'ei mummoa mitenkään taivuttaa voinut, jos ei hän itsestään mihin myöntynyt eikä siis koettanutkaan häntä pidättää. Mummon mentyä kääntyi rouva Elsaan päin ja sanoi:
"Ka niin, ota virka vastaan, ja ala keittää, kyllämähän pidän lapsista huolen itse, jos en ihmistä saa."
Maisteri ja rouva menivät pois ja Elsa jäi kyökkipuuhiin.