Vähän ajan takaa palasi rouva kyökkiin ja sanoi Elsalle:
"Maisteri aina puhuu siitä luusopasta, etköhän sinäkin voisi sitä keittää?"
"Jahkama koetan, tuleehan laistansa, kyllähän sen ehkä syödyksi saa", vastasi Elsa.
"Koeta nyt sitten!"
Päivällisaika tuli ja Elsan keittämää luusoppaa sisään kannettiin; sopan haju ruokasalista jo löysi tiensä maisterin kamariin.
"Jo haisee se herkullinen liemi", sanoi maisteri, pisti kynänsä läkkitolppoon ja alkoi astua ruokasaliin.
Rouvakin ilmestyi pöydän luo samaan aikaan.
"Nyt saadaan uuden köksän keittämää ruokaa, mutta suuresti minua kummastuttaa sitä nerokkaisuutta, jolla hän osaa keittämistä hoitaa, siihen nähden kun hän on vielä niin kovin nuori", sanoi rouva, istuen pöytään.
Maisteri syötyänsä lausui:
"Kyllä me voitettiin keittäjättären kaupassa, ei itse mummokaan olisi tuota soppaa paremman makuiseksi saanut, ja pannukakkukin on maan paraita."