"Nimeni on Elsa Särkkä."
"Ja missä ovat vanhempasi asuneet?"
"Munkkiniemessä."
"Onko isäsi palvellut Munkkiniemessä?"
"Kyllä hän kuuluu palvelleen."
"Ja eikö se ollut suuri juomari?"
"Kyllä hän juoneenkin kuuluu."
"Tunsin kyllä isäsi, aivan hyvin tunsin; sainpa yhden yön täydet tekijäiset hänestä aivan tässä samassa talossa. Hän oli juonut ja sitten kadulle pökertynyt. Poliisit raastoivat hänet tänne melkein hengetönnä. Liika on liikaa juomisessakin, — ai, mikä sininen savu hänen suustansa tuli, kun hän vähän lämpesi. Minä ja yksi nuori lääkäri teimme parastamme pitäen hänessä henkeä. Kamala mies oli, se minun täytyy tunnustaa." Vähän mietittyänsä hän sanoi: "Ja sitten hän kuuluu kuolleen, ei aivan kauvaa sen tapauksen jälkeen."
"Niin se kuuluu olleen, kuten kerroitte", sanoi Elsa.
"Semmoinen hän vaan oli, en muuta tiedä sanoa", sanoi hoitajatar, mennen ulos rohtoinensa.