Ripein askelin, melkein juosten, menivät mamseli ja Elsa sairaalaan.
Pihalla tuli hoitajatar heille vastaan.
"Mamselikin tulee tänne. Ketä te etsitte?"
"Mikä sen muijan nimi on, joka tään tytön tuttavana täällä rintatautia sairastaa?"
"Minä en muista, vaan saattehan kuulla häneltä itseltään. Vie tyttö mamselia sinne — avain on ovessa, kyllähän sinä osaat."
"Kiitoksia!" sanoi mamseli ja seurasi tyttöä kamariin.
Elsa astui edellä ja mamseli perässä sairashuoneeseen; outo haju pisti nenään heidän sisään astuessa.
Molempien silmät kääntyivät juuri äsken kuolleesen ihmiseen.
"Voi hyvä mamseli! Mummo on kuollut!"
Mamseli seisoi vähän hämillään, eikä vastannut mitään, nyykäytti vaan vähän päätään.
"Mitä, onko mummo kuollut?" kysyi Heleena sängystään toisella puolen huonetta, nousten samalla istumaan. "Mitä minun silmäni näkevät? Mamseli Eveliina täällä!"