Munkkiniemen rouva oli saanut vastauksen ja sen omalta sisareltansa — vastauksen, jota hän ei olisi unissaankaan osannut aavistaa saavansa. Hän ei muistanut riisua sadekappaansakaan, vaan istahti ensimmäiselle tuolille, mikä eteen sattui. Rinta löi, päässä jyski, korvissa humisi, ja sanat sisaren huulilta omasta rakkaasta etevälahjaisesta isävainajasta. "Puukellon soittoa hengellisen saarnan edestä. Oliko se mahdollista? Huusihan isä tosin kuollessaan, että hän on taluttanut sieluja kadotuksen kuiluun ja helvettiin, vaan vakuuttihan lääkäri, että se on hermo- ja aivohäiriötä. Kuinka se on mahdollistakaan? Ei, hyvä Jumala! jos kerran taivasta on olemassa niin siellä varmaan, aivan varmaan, isälläni on asuin-sijansa."
Mamseli näki, että sisar oli säikähtänyt ja että hänen huulensa hiljaa liikkuivat; kuitenkaan ei hänen suustansa mitään kuulunut.
"Mitä sinä oikein luulet nyt miettiväs?" kysyi mamseli. "Kuinka sinä rohkenet mennä tekemään johtopäätöksiä luojan töistä? Ja ollessasi papin tytär, mennä sanomaan lapsen pilalla olevan yksinkertaisen uskonsa ja jumalisuutensa tähden. Sinä tiedät, ett'ei minullakaan ole mitään omatakeista eikä varmaa uskonnollista kantaa, vaan en sittenkään noin jumalattomia päätelmiä voi tehdä, sillä siitä soimaisi minua luntonikin."
"Älä nyt noin tuimasti minua tuomitse, jos tuon nyt sanoin, sillä en siinä ennättänyt tuntoani kuulustella; se tuli vaan pikemmin tottumuksesta. Sinä hyvä siskoni muistat, että isävainajamme halveksi kaikkea lahkolaisuutta ja kerettiä ja muistan hänen monesti toruneen piikojammekin, jos jotain sellaista yrittelivät. Onko tytössä lahkoa, kerettiä tai kirkon uskoa, on minulle tietämätöntä, vaan minusta on vakaumukseni mukaan hyvin tukalaa elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka yhtenään puhuvat ja ajattelevat taivaallisia ja unhottavat maalliset askareensa."
"Sellainen vakaumus on suoraa jumalattomuutta."
Samassa astui Elsa huoneesen ja sanoi:
"Minä asetin arkkuni siihen sen vanhan hyllyn viereen lähelle akkunaa vinnissä. Ei suinkaan se pahasti tehty ollut, mamseli?"
"Ei, mitäs sillä väliä on, jos se suittaisi nyt tiellä olla, niin saattaahan sitä perästäkinpäin siirrellä."
"Kylä minun täytyy myöntää, että jumalinenkin saattaa olla toimellinen.
Minusta näyttää tuo tyttö olevan oivallisen piian alku", sanoi rouva
Elsan mentyä.
"Se ajatus sinun on välttämättä pois heittäminen, sillä mitäs estettä jumalisuus toimille tekee ja entäs rehellisyys, joka on niin tärkeää ja tarpeellista tavaraa." Mamseli mietti hetkisen ja ei näyttänyt oikein löytävän keinoa millä saada kääntymään juttua toiselle tolalle. "Sanoin pois heittäminen, nimittäin turhat ennakkoluulot ja, mitkä pahimmat, kristittyin halveksimiset — ja sinun tulee edellä kaikkea saada uusi vakaumus, semmoinen, joka on jonkunlaisessa sopusoinnussa sen nimityksen kanssa, että olet papin tytär. Sinun tulee koettaa vähän asettua noudattamaan sen Herran tahtoa, jonka sanansaattaja ja pappi isämme oli tai kumminkin luulotteli olevansa. Mutta ettemme rasittaisi päätämme liian pitkällä yhtäkkisellä tutkimisella paljaan henkien valtakunnan ja sen perustuslakien suhteen, esittelen, että sen sijaan ikäänkuin välityöksi ottaisimme erään tähän maailmaan ja maahan kuuluvan käytännöllisen asian ja koettaisimme tehdä jotakin erään köyhän lesken eduksi, joka juuri ei jumalisuuden harjoituksilla eikä erinomaisilla muilla menoillakaan ole esiintynyt, vaan on muuten suuressa avun tarpeessa ja on eräs tuttavamme vanhemmilta, se tahtoo sanoa isäni virkavallan mahtavuuden ajoilta."