Rouva tarttui nyt puheesen ja sanoi:
"Se on Elsa, ja asia on se, että minä Leski-Annan sairauden aikana käskin Liinan viemään itse tai toisilla tytöillä kannattamaan mökille, mitä he välttämättömimmästi tarvitsevat. Kumminkin on Liina laiminlyönyt lähettämiset ja viemiset, jonka sain Elsan omasta suusta kaupungissa kuulla, kun hän sanoi hiirien ainoastaan meidän avustamme eläneen. Se on hirveätä ja suuri häpeä talolle."
"Tulkaapas tänne saliin kaikki!" sanoi herra. Hän meni itse edellä, rouva ja mamseli perässä ja Liina seurasi hyvin vitkaan, jääden seisomaan ovipieleen. Herra istui keskellä permantoa sijaitsevaan soututuoliin ja sanoi:
"Käskekää Elsa tänne!"
Rouva avasi akkunan, joka oli puutarhaan päin, ja josta kuului lasten ääniä.
"Elsa! Tule sisään!" huusi rouva.
Vähän ajan takaa kuului lasten liukkaita askeleita, ja he tulivat kaikella voimalla, Liisillä erinomaisen komea kukkakimppu kädessä.
"Pappa! katsokaas kun Elsa laitti kauniiksi minun kimppuni!"
"Entäs minun?" sanoi Klara ja ojensi hänkin kimppunsa, koettaen joutua papan luo.
"Minä en pidä koko Elsasta, kun sanoi minun tehneen syntiä, kun vuolin pyhänä kirjokepin!" lausui alakuloisena Antti.