"Kontio!"
"Eikö hän koskaan ole puhunut kenenkään hengestä ja kunniarahasta?"
"On, kyllä hän on näyttänyt sen minulle, mutta kuului sen hiljakkoin panneen pantiksi, kun oli juontipäällä."
"Onko hän puhunut, kenen hengen pelastuksesta hän tuota merkkiä kantaa?"
"Meidän herran sanoo kerran pelastaneensa hukkumasta, kun oli venhe herralta kaatunut!"
"Aivan oikein! siitä on aikaa jo monta vuotta, mutta se, joka minun kotona henkiin virvoitti, oli Leski-Anna, Elsan äiti, hän palveli silloin vanhuksillani. Hän kyllä autti minun vedestä, vaan Annan toimesta sain minä hengen. Molemmat he tekivät tehtävänsä."
Mamseli ja rouva kuuntelivat, päätään kallistellen, keskustelun menoa.
"Missä hän nyt asuu?" kysyi herra.
"Suutarin mökissä, Korpan maalla!"
"Hae hänet tänne kohta! me juomme kahvia niin kauvan."