"Herra on kutsuttanut minua!" jatkoi mies.
"Odota, älä ennätä, kyllä kerkiää! Vasta tulit!"
Mies näytti tulevan hieman hämilleen ja kasvoista näkyi, että hänen suloiset unelmansa olivat sammumaisillaan.
"Nimesi on Niilo Kontio, eikö niin?"
"Kyllä!"
"Ja kannat hopeista kunniarahaa minun henkeni pelastamisesta?"
"Sen teen!"
"Tulitko pahastikin haavoitetuksi minun henkeäni pelastaessasi?"
"En vähääkään vioittunut."
"Pystyt siis työhön täydellisesti?"