"Juopon miehen sai, arvaan!"
"Juopon!"
"Mitä Eveliina hänelle aikoo?"
"En tiedä itsekään. Kun hän nyt paranee ensin, saapa nähdä, mitä sitten hänelle puuhaan." Vähän vaiti oltuaan jatkoi mamseli, katsellen tieviereen: "Elsa sen ihmeellisen salliman kautta joutui tietoonsa saamaan ja kuletti Kirkkonummelta tänne lasareettiin, ja minä luulen että hän virkistyy. Hänessä minun ymmärtääkseni ei ole niin paha keuhkotauti; paremmin nälkätauti eli näivetys."
Tullista kun sisään tultiin ja katua ajettiin, tulvasi ihmisiä ehtokirkosta.
"Vahinko, kun ei tullut kirkossa oltua! Niille on tänään pitkään saarnattu ja hyvä saarna pidetty!" tuumi mamseli.
"Oltiinhan aamukirkossa!" sanoi Elsa.
"Jaa, silmien kanssa riitelemässä Munkkiniemen Liinan kanssa!"
"Hm!" myhähti herra, vaan kukaan ei tiennyt mitä hän ajatteli, ja hän käännytti hevosen mamselin asuntoon.
Kun paraiksi pääsivät pihaan ja saivat hevosen pysäytetyksi, juoksi pieni poika kääsyjen viereen; hänen silmistänsä valuivat suuret vesikarpaleet.