"Kävin Juuso-enon luona ja hän aikoi ottaa minun luoksensa, jos äiti kuolee."
"No, onhan se sitten suunnille ihminen", sanoi mamseli.
"On koko helpoitus meille", sanoi Elsa.
"Sitä se on", sanoi mamseli. "Kuinka sinä nyt pääset sinne?"
"Käyden vaan! Hätäkös kesällä kävelläkään on?"
Silloin mamseli asetti pojan illallista syömään ja pojan syötyä antoi vielä nyyttiin evästä, ja sanoi nyyttiä sitoessaan:
"Kun sinä nyt tulet enosi luo Kirkkonummelle, niin sano paljo terveisiä Eveliina-mamselilta, siltä rovastivainajan tyttäreltä. Sano hänelle että hän tulkoon tänne ensi tuorstaina päivällisen aikaan, sillä silloin hautaamme hänen Heleena sisartansa. Jos hän muutoin hyväksi näkee, sanokoon Aatu-veljelleenkin, että hänkin saa tulla sisartansa hautaamaan. Se ei liene niinkään suuri kustannus ajaa Helsinkiin omilla hevosilla niin merkillisen asian tähden, sillä ei aina omia sisaria kuole."
Matti lupasi koettaa sanoa niin hyvin, kuin mahdollista.
"Niin, ala mennä! nyt tulee yö ja vilponen käydä. Mene hyvän onnen kanssa!"
Matti alkoi astella pois kyökistä nyökäyttäen hyvästijätöksi päätään, painoi pienen lippulakin kartanolla päähänsä ja juosta reputti ulos pihasta mamselin antama nyytti kädessä.