Kun Matti oli paraiksi pois näkyvistä ennättänyt, tuli pyykkimummo pihalla mamselin portaita kohti.
"Tuota en ollut muistaakaan!" sanoi mamseli Elsalle. "Se käypi kuin kello tuo akka ja tulee ihan täsmälleen niinkuin puhe oli."
Enempää ei mamseli ennättänyt puhua, sillä mummo oli jo kyökin ovessa.
"Hyvää iltaa!" sanoi mummo. "Antakaa nyt anteeksi, vaikka minä niin äkäpäällä täältä viimein läksin!"
"Mitä se sitten tekee? Suuttuuhan ihminen toisinaan", sanoi mamseli.
"Niin, ja minä vielä sittenkin, jolla on ollut niin paljon vastoinkäymisiä maailmassa!" tuumi mummo.
"Kyllähän niitä ihmisillä on vastoinkäymisiä, niin kauvan kuin elää", säisti mamseli.
"Kyllä muutamat pääsevät kappaleen vähemmällä harmilla tämän maailman läpi", sanoi mummo ja vedet vyörivät hänen silmistänsä.
"Taas on tänään yksi köyhä leski päässyt maailman vaivoista, luulon mukaan Herransa iloon!" sanoi mamseli sortuneella äänellä.
"Kuka se on?" kysyi mummo, istahtaen rahille.