"Hän oli Isakki-maisterin isä", sanoi Elsa toisille piioille.
"Isä niin lihava, ja poika niin laiha!" sanoi Liina.
"Kyllä se monestikin niin on", lisäsi mummo.
"Niinpä se on melkein aina", sanoi Lotta.
Mamseli asui Isakki-maisterin kamarin viereisessä kamarissa. Kun rovasti tuli, oli hän lepäämässä päivällisen päälle ja veteli unta kaikessa rauhassa tammikuun iltapimeässä. Kuitenkin loppui häneltä pian uni, sillä hän näki unta niin että heräsi — hän kuuli tutun äänen läpi unensa ja jäi silmät auki ihmeissään kuuntelemaan. Hän nousi istualle sohvalla ja hieroi silmiänsä, mutta hän luuli sen kumminkin olevan unta. Ei, unta se ei enään ollut sillä seinän takaahan se ääni kuului.
"Ihan sama ääni kuin silloinkin! Olleeko hän sama mieskin?" tuumi mamseli itsekseen.
Mamseli veti kellonnauhaa.
Elsa tuli sisään juoksujalassa.
"Tiedätkö sinä Elsa, kuka vieras tuolla on Isakki-herran kamarissa?"
"Maisterin isä."