Ymmärräthän nyt jo nuo
Ilman selitystä.
Halun kai ne sulle tuo,
Hyvään mieltymystä,
Halun Herraan uskomaan,
Mielen Hältä pyytää
Tarpeet kaikki kohdastaan?
Epäilyyn ei syytä.
Tarpees tyyni ilmi tuo,
Uskoin ano niitä!
Armo-istuimen käy luo! (Hebr. 4: 16)
Ei Hän suutu siitä.
Vaikka anot ahkeraan,
Halus tunnustatki,
Tylyst' ei Hän vastaakkaan,
Armonsa suo ratki.
Seuraa, seuraa, syntinen,
Taivaan tiellä lasta!
Vaivaiselle köyhällen
On se mielukasta.
Sydämestä murheinen
Vilppiä ei kanna;
Käy siis tietä autuuden,
Synti ylön anna!
Kanna syntis Herralle,
Älä yhtään peitä;
Tuomioon sun saattaa ne.
Älä niitä heitä
Lymyyn pois vain selkäs taa:
Niill' on monta jalkaa;
Pian sun ne saavuttaa,
Vallan ottaa alkaa.
Lasten esimerkkihin
Käänny sydämestä!
Kuka kääntyy pikemmin
Kuin laps vääryydestä,
Jos hän vain saa aikanaan
Nuhdeneuvon jalon?
Sinä samoin käänny vaan
Kautta armon valon!
Nuhteet erinomaiset,
Neuvot, manaukset
Antaa Herra vakaiset
Ynnä liikutukset. (2 Tim. 3: 16)
Älä mieltäs paaduta, (Ps. 95: 8)
Kuule Herraa taivaan!
Jos et kuule, joudutpa
Ijäisehen vaivaan.
Laps myös kurituksellen
Alttiiks itsens antaa,
Nöyrin mielin isällen
Käteen vitsan kantaa,
Vikaa anteeks anoopi
Vanhemmilta vielä,
Kyynelissä kylpeepi
Vaan ei vitsaa kiellä.
Ansaitsethan sinäkin
Vitsaa Jumalalta; (Ps. 130: 3)
Pyydä päästä kuitenkin
Vihan vitsan alta; (Ps. 6: 2. Ps. 143: 2)
Kanna vitsa Herrallen,
Tuomit' itses anna:
Ei sua rankaistuksehen
Ansios mukaan panna. (Hebr. 12: 5-11)
Ano, että armoa
Kurja sielus saisi,
Kauhun sijaan sinua
Herra riemuittaisi
Isällisell' armollaan
Kurituksen jälkeen
Eikä armon-oveaan
Panis sulta telkeen.
Hyvyytehen holhoa
Tule aina lasta, (Matt. 18: 5)
Tarkoin häntä varoa,
Ett'ei maailmasta
Pahennusta näkemään
Sattuis vaarallista (Matt. 18: 6-14)
Eikä pahaa tekemään
Ilman holhomista.