Pellolle kyntäjä synkkänä syöksyy, hällepä kuuhut se kuusesta nauraa: nuku sä rauhassa, raataja, yösi, kyllä mä kaitselen kauraa.
III.
Vaimonsa vierelle kyntäjä painuu.
Kuutamo-karkelon kuhilaat alkaa,
tanssivat hilpeän talkoopolskan. —
Pyörivät "kymmentä-jalkaa".
KESÄ-AAMU.
Koillinen kultoa kajastelee, kesäyö hopeita seuloo, hämytär havunneulalla sinistä silkkiä neuloo.
Koillinen kultoa kajastelee,
ylitse hongikko-partaan
tuulen heräävä hilke käy,
lintu saa harppunsa hartaan.
Koillinen kultoa kajastelee,
sumutar suon yli kahlaa.
Metsänhaltija mäihää syö,
ryyppivi koivun mahlaa.
Ahdin pursikin puikeltaa
vienojen vesien kultaan.
Vellamo karilla kampailee
ja kaitsevi kahvitultaan.
Sävelten hyppynen herättelee herkkiä haaveita henkiin, aatos pukevi hiljallensa satujen kultakenkiin. —