HUHTIKUUN MYRSKY.
Kevätmyrsky on alkanut, suuri ja ankara myrsky. Ei moista Pohjanperä ennen kokenut. Ei moista naavapartainen kuusikko ennen kuullut. Huhtikuun rajuilma raivoo, hurjana, armottomana.
Pohjasta se alkoi.
Sinne se oli kätköjänsä koonnut;
koko talven se oli henkeänsä pidättänyt.
Nyt se täysin palkein pohottaa.
Pois alta!
Myrsky lakaisee.
Pois alta!
Se lakaisee vuosisataisen saastan
ja katkoo vuosituhantiset kahleet.
Pois alta! Ahava huutaa.
Pois alta! Vapauttansa leijona vaatii.
Vapauttansa koski kiehahtaa.
Pois alta! Tulva nousee. Tokeet pettävät.
Nousee entisten tuskain kyyneltulva surmaksi sortajalle.
Särkyy entinen puristus tuhoksi takojalleen.
Pois alta!
Suomalaisen silmästä säkenöi viha.
Pakene saastainen suku!
Pakene idän raakalaisrutto!
Nyt me iskemme!
Nyt me iskemme tuhat tulimmaista!
Nyt me iskemme entisten edestä!
Nyt me iskemme nykyisten edestä!
Nyt me maksamme vuosituhantiset häpeät!
Sukumme ilkeän pajarin orjana itkee.
Heimomme helvetillisessä puristuksessa
hammasta puree.
Viena vaikeroi,
Viro ja Inkeri ikehensä heittää,
Vepsä, Vatja, Aunus!
Mitä sanonkaan teille, veljet!
Me tulemme!
Me tulemme, veljet!
Me tulemme huhtikuun hurmaavina päivinä.
Me tulemme suuren puhdistuspesun mukana! —
Nyt Suomen suku ryssän hajun ikipäiviksi pukimistaan puhdistaa,
Samen mies miekallaan orjanpojasta ruhtinaan sukulaiseksi nousee. —
Mikä ihana, hurmaava Suomen päivä!
Etelään joka reki!
Etelään joka jalka!
Etelään joka silmä!
Etelään jok'ainoa ajatus! —
Siellä se voiton lippu liehuu!
Siellä Valkean Suomen vaakuna vaeltaa!
Siellä hyökkäävät Suomen nuoret jalopeurat, ajaen aron hukat
ikipäiviksi pois näiltä Suomen suvun ihanilta ilopihoilta.
SALOMAALLA
METSÄSSÄ.
Täällä kuljen mä mailla ja samoan soilla, usein metsihin eksyn yöksi, teen kontteja, virsuja, vispilöitä ja runoja puhdetyöksi.