Niihin hämyssä puukon jälkiä jää,
jää havun ja tuohen tuoksu.
Mitä siitä, kun niissä vain rytmiä on
ja vilkas ja villi juoksu!
Ei metsässä kerkiä mittailla joka tavua kyynärpuulla: ne metsän korvalla kuunnellaan ja virketään metsän suulla.
AAMUTUNNELMA.
Havun takaa metsähuilu soi.
Tapiolan tytärparvi karkeloi.
Keijut kiikkuu.
Kuusen naavat nauraa.
Kivet kasvaa kirjavanaan kyyhkyn kauraa.
Havun läpi siniaalto ailakoi.
Petäjien latvakruunut huminoi.
Kaste kiiltää,
karjantorvi kajaa,
Konttiselkä, virsujalka paimenpoika
karjaa ajaa.
Männikössä peippo-isän huilu soi.
Koko rinne remuaa ja ilakoi.
Peipon pojat sametilla nukkuu.
Suojaa niitä emon siiven silkkisulka.
Käki kukkuu.
SALOMAALLA.
Täällä on erämaan yrttien tuoksu, täällä on hopeisten virtojen vöitä, täällä on lampien siniset silmät, täällä on elokuun kuutamo-öitä.
Täällä on metsissä puolanmarjat,
kultaisin kyljin ahoilla aumat,
täällä on Tapion talot ja karjat,
täälläpä soittavat teerien laumat.
Täällä soi metsissä tuulien laulu,
ilmassa itkee ihanat virret,
järvellä seilaa pilvien purjeet,
korvessa hohtavat honkaiset hirret.