Lähenimme uteliaina häntä.
Tällöin hänen huulensa avautuivat. "Tuokaa juotavaa!" hän kuiskasi tuskin kuuluvin sanoin.
Eräällä pojista oli pullo viinaa mukana. Hän tarjosi lapualaiselle pullon.
"Ei väkeviä", puhui tämä raskaasti.
Äkkipäätä tehdyllä tuohisella haimme hänelle joutuisasti vettä.
Syvin siemauksin hän joi kaiken veden ja laski sitten tuohisen viereensä.
— En ole yrityksessäni onnistunut, hän mumisi hampaittensa välistä.
— Et ole onnistunut? sanoimme yhteen suuhun ja sydämessämme tunsimme hienoa vahingoniloa.
— En.
Odotimme jännityksellä selitystä.