Tässä Pekka lopetti jännittävän ja huvittavan kertomuksensa.
Sen kuluessa hänkin oli istahtanut penkille.
Hänen piippunsa oli jälleen sammunut, mutta hän ei ollut sitä huomannut.
Pitkät ajat hän oli pitänyt sammunutta piippunysää kädessänsä ja ainakin pari kertaa vetänyt siitä olemattomia sauhuja.
Niin ajatuksiinsa syventynyt hän oli ollut.
Anna oli nukahtanut äidin syliin.
Ennu taasen oli suurella tarkkaavaisuudella seurannut kertomusta.
Sen olin minäkin tehnyt.
Hartaita olivat muutkin olleet, isä, äiti ja torpan emäntä. Olipa
Liisakin unohtanut sukankutomisen.
Uuninpankolta nousten hän nyt kiireisesti ryhtyi ruuanlaittoon.
Sukankutimen hän sivumennen asetti ikkunalaudalle.