Löysin sen helposti.
Vuosien kuluessa oli se osaksi uudestansa sammaloitunut.
Kaavin pois sammaleet ja tarkastin huolellisesti kuviota.
Siinä olivat todellakin Pekan mainitsemat säännölliset, poikittaiset viirut, kaksi nuolenpäätä ja näitten sisässä pieni nuoli.
Luin viirut. Niitä oli kuusikymmentä.
Ennu katseli hommaani.
— Isä, hän huudahti, Onni tutkii hevosenkenkää.
— Löydätkö aarteen? kysyi isä naurahtaen.
Nousin punastuen ylös.
"Onni", sanoi äitini, "etsippä metsästä vähäisen risuja, jotta saan kahvipannun tulelle."