Havahduin siitä, että joku kevyesti kosketti oikeata olkapäätäni.
Kohotin katseeni ylös.
Edessäni seisoi pieni, noin kahdentoistavuotias tyttö. "Mitä itket?" tämä kysyi lempeällä, hiljaisella äänellä.
Hänen tukkansa oli ihan pellavainen ja pitkissä suortuvissa, hänet isot, kirkkaat silmänsä olivat taivaan siniset.
Pyyhin kyyneleet silmistäni ja katsoin uteliaana tyttöä.
— Mitä itket? hän kysyi toistamiseen.
— Olen eksynyt, sanoin.
— Eksynyt?
Tyttö vuorostansa silmäili uteliaana minua.
Kerroin hänelle lähemmin tapahtumasta. Olin äidin, isän, Ennun ja Annan sekä Pekan Liisan kanssa lähtenyt Haukkavuorelle. Olimme käyneet Hatulla, menneet Susiluolalle, ja täältä olin minä eksynyt. Pitkän matkaa olin harhaillut, enkä nyt enää tietänyt, mitä tekisin. Äiti polo varmaankin jo levottomana itki.