— Ettekö semmoisia ole täällä huomanneet?
— En samallaisia, mutta kyllä muita, yhtä erehtymättömiä todistuksia. Niinpä Pentin kanssa kulkeissamme tulimme eräälle louhikolle. Sen lähin ympäristö on tavallisen kerrossoran peittämä, joten sekään ei aina ole nähtävästi ollut paljaana. Meri on nähtävästi huuhdellut soran pois, mutta jättänyt kerrostumat paikoilleen samalla korkeudella sekä louhikon vasemmalla että oikealla puolella, missä alustana oleva pinta on luultavasti tasaisempaa. Sen sijaan on sora siellä aaltomaisesti kohottunut, ja jos meri olisi vielä jonkun aikaa saanut jatkaa toimintaansa, olisi kivikko tahi kallio täälläkin tullut näkyviin.
— Puhuitte äsken maanalaisesta virrastakin?
— Sen tein.
— En muista siitä ennen kuulleeni. Onko virta Susiluolassa?
— On. Aivan hiljakkoin olen siellä itse käynyt.
— Tekö, kertokaapa minulle.
Kerroin hänelle, mutta en maininnut syytä, miksi elimme luolaa niin pitkälle edenneet.
— Mistä luulette virran tulevan?
— Sen lähdettä on vaikea tarkastamatta tietää, ja pimeässä emme voineet mitään eroittaa.