Kuusi vuotta eteenpäin ajassa. Karannut vanki. Kohtaus kuolinvuoteen ääressä. Jää hyvästi, jää hyvästi, India!
Kuusi vuotta voi vaikuttaa paljo ihmiselämään. Näin pitkä aika oli siitä, kun etäiseltä kunnaalta sisämaassa olin katsellut Radzim'in paloa. Monia muutoksia oli sitten tämän hetken tapahtunut olossani.
Nuoresta ja kokemattomasta Albion'in pojasta oli tullut suuren Kalkutan ensimäinen lääkäri, mies mainehikas ja kaikkien kunnioittama.
Tarvinneekohan minun edes mainita, että Surya Me oli puolisonani. Sitä hän oli ollut jo nelisen vuotta.
Darja Argad, appeni, oli vielä elossa, mutta hyvin vanhentunut. Hänen ilonaan oli hypitellä polvellaan pientä kummilastaan, Surya Me'en ja minun rakasta "silmäterää".
Lakhsmi oli kuoleman tuvilla. Kaiholla muistelimme usein ijäkästä ja uskollista palvelijatarta.
Mumin Argad oli Kairosta hakenut vaimonsa, kauniin ja hilpeämielisen Hathor'in, ja asui kanssamme Darjan upeassa palatsissa. Mumin oli toisella Kairon-käynnillään tutustunut Hathor'iin, joka oli egyptiläisen kauppiaan tytär, ja mennyt naimisiin. Ne olivat muka "kauppatoimet", jotka olivat pidättäneet häntä kotimatkalta.
Nola oli konnantöistään tuomittu elinkautiseen vankeuteen ja lähetetty
Ceylon'iin.
Surya Me'eni entinen sairashuone oli laboratooriuminani.
Olin täydellisesti onnellinen ja kuitenkin olisin halusta nähnyt jälleen syntymämaani.