Yhtä vähän kuin molekyylien ominaisuuksia voidaan yksinkertaisen yhteenlaskun kautta johtaa osastensa, atomien, ominaisuuksista, yhtä vähän voidaan elävän aineen toimintamuotoja, »vaikutustapoja», sen aineellisten osasten vaikutustavoista selittää, koska eri osista muodostuneiden kokonaisuuksien vaikutukset ja ominaisuudet oleellisesti määrää osasten konfiguratio eli ryhmittyminen.[123]
On jo aikaisemmin mainittu, mitenkä fysikaaliskemiallinen tapahtuminen on epäteleologista, s.o. mitenkä vain poikkeustapauksissa jokin fysikaaliskemiallinen tapahtuma vaikuttaa sen ilmiön säilymisen hyväksi, johonka se osana kuuluu. On loogillinen välttämättömyys, että jos luonto umpimähkään kerää yhteen joukon tällaisia epäteleologisia fysikaaliskemiallisia tapahtumia, ei niiden yhteisvaikutus voi olla teleologinen sen enemmän kuin nämä tapahtumat itse.
Esiintyy siis—mihinkä jo on aikaisemmin viitattu—vaikea biologinen antinomia: biologisen tapahtumisen oletetaan viime kädessä nojaavan fysikaaliskemialliseen tapahtumiseen; siitä huolimatta edellinen on läpiläpeensä teleologista, jälkimäinen teleologisesti indifferenttiä. Tämä on biologian suuri perusproblemi.
Ja tässä kohden täytyy myös esittää vakavia loogillisia muistutuksia _Hertwig_in muuten niin selkeää biologisfilosofista kantaa vastaan.
On loogillinen vaatimus, että jos »biologiset yhdistykset» ovat muodostuneet fysikaaliskemiallisten tapahtumain pohjalla, ei edellisten reaktioilta saa edellyttää sen enemmän tarkoituksenmukaisuutta kuin mitä jälkimäisten pohjalla voidaan odottaa. Jos nyt esim.—mainitakseni erään biologian kuuluisimmista kiistatapauksista—korkeampien eläinten silmä on eräiden tunnettujen väliasteiden kautta (todennäköisesti useampia toisistaan riippumattomia kehitysratoja myöten) kehittynyt yksisoluisillakin tavattavasta pigmenttipilkusta, niin täytyy sen aineellisen tapahtumisen, jonka äärimäisenä tuotteena on luurankoisten ja pääjalkaisten yhdenmukaisesti rakennettu, monimutkainen ja verrattoman tarkoituksenmukainen, joskaan ei fysikaalisessa suhteessa läheskään virheetön optillinen apparaatti, tästä huolimatta olla pohjaltaan yhtä epäteleologista kuin fysikaaliskemiallinen tapahtuminen on. Tämä ensi silmäyksellä ehkä melkein järjettömältä näyttävä väite on käsitettävä seuraavasti.
Silmän kehityksen edellytyksenä on olettamuksen mukaan, että sen alkeisaihe, yksisoluisten pigmenttipilkku, on ainakin eräissä tapauksissa ollut kehityskykyinen, s.o. että siinä on tapahtunut muutoksia. Näiden muutosten joukossa on ehkä ollut runsaastikin sellaisia, jotka silmän myöhemmän kehitystuloksen kannalta voidaan merkitä tarkoituksenmukaisiksi. Mutta ennenmainittu loogillinen välttämättömyys vaatii, että näiden tarkoituksenmukaisten, ynnä muiden epätarkoituksenmukaisten pigmenttipilkun muutosten lukusuhteen täytyy olla periaatteessa sellaisen, kuin fysikaaliskemiallisen tapahtumisen kannalta voidaan odottaa. Missään tapauksessa ei ole lupa edellyttää, että pilkussa on tapahtunut pelkästään tarkoituksenmukaisia muutoksia, koska senkautta edellytettäisiin, että kaikki satunnaiset, eräässä monimutkaisessa aineellisessa systemissä tapahtuneet fysikaaliset, kemialliset ynnä muut aineelliset muutokset itsestään ovat kasaantuneet sillä tavoin, että lopputuloksena on kokonaissystemien säilymisen kannalta erinomaisen tarkoituksenmukainen ilmiö. Tällaisen väitteen loogillinen mahdottomuus on ilmeinen, jos omaksutaan puheenalainen käsitys »biologisten yhdistysten» syntymisestä. Edellytetty tapahtuma on yhtä epätodennäköinen kuin se, että vapaassa luonnossa satunnaisten fysikaaliskemiallisten muutosten kasaantumisen kautta syntyy valokuvauskone.
Ristiriidassa oman peruskäsityksensä kanssa, että »biologiset yhdistykset» ovat syntyneet fysikaaliskemiallisista olettaa Hertwig, että edelliset välittömästi reagoivat tarkoituksenmukaisesti. Mitä erittäinkin silmään tulee, uskoo hän, että se on syntynyt »monimutkaisten, meille täydellisesti tuntemattomien luonnonlainmukaisuuksien» perusteella »saman konstanttisen syyn, nimittäin valon, vaikuttaessa valonarkaan elävään substanssiin».[124] Mekanistisen prinsiipin kannalta on täsmälleen yhtä todennäköistä, että silmä voisi syntyä valon pysyvästi vaikuttaessa valonarkaan levyyn.
* * * * *
Puheenalaisen biologisen antinomian nykyaikainen ratkaisu on, kuten tunnettua, seuraava.
Valokuvauskone ei tosin voi syntyä ulkona luonnossa satunnaisten fysikaalisten ja kemiallisten muutosten kasaantumisen kautta, mutta kyllä siten, että ihminen valitsee luonnossa eri tahoilla esiintyviä, itsessään teleologisesti indifferenttejä ilmiöitä— läpikuultavia aineita, valonarkoja kemiallisia yhdistyksiä j.n.e.—ja kombinoimalla nämä saa aikaan tarkoituksenmukaisen yhteisvaikutuksen. Samalla tavoin luonto Darwinin kuuluisan olettamuksen mukaan »olemassaolon taistelun» kautta »valitsee» ja säilyttää lukemattomista muutoksista vain tarkoituksenmukaiset.