AJAN AALLOILTA
Kirj.
EINO LEINO
Porvoossa, Werner Söderström, 1899.
SISÄLLYS:
Päivän poika. Kuollut äiti. Syntysanat. Henrik Ibsen. Vanki. Tiedon tultua Zachris Topeliuksen kuolemasta. Hymni Z. Topeliuksen haudalla. Karl A. Tavaststjerna. Nuorten laulu. Matti Myöhänen Gladstonen haudalla. Suomen valta. Olkohon taiteemme niinkuin tammi. Me kasvamme. Kotikansalleni. Kansa kalliolla. Myö kalliista henkesi. Uuden vuoden iltana v. 1898. Helsinki sumussa. Äl' horju suora Suomen mies. Suomen laululinnut. Herran kansa. Kun saapuu Herra Zehaoth. Molok. Mietelmiä.
Päivän poika.
Oi, kuulkatte, kuinka se sykkäilee tämä maa ja sen musta multa! Oi, kuulkatte ääntä, mi kuiskailee joka pellolta perkahilta! Se ääni on suuri ja kaunis ja pyhä, se ääni on kansamme kalleus yhä, se kutsuvi työhön ja taistelohon ja kauvan jo kutsunut on.
Se on kansamme voima, mi kaikki voi, kun suru oli leipänä Suomen, se on kansamme henki, mi kaikki loi, kun luotihin Suomen huomen; se liikkuvi laineilla tuhanten vetten, se kaikuvi kielistä kanteletten, se lehdossa helkkää, se laaksossa soi, sitä laps emon maidossa joi.
Se hetkeksi kohota pinnalta maan voi kylmiä ilmoja pakoon, mut siellä se voimia kokoo vaan ja siellä se kasvaa ja sakoo, ja kun sen on aika, se Ukkona soipi ja sateena, tuulena tulla se voipi ja lakaista laaksot ja virrat ja maan. Koska, koska sen nähdä mä saan?