On tähtiin kirjoitettu se: Jos tämä kansa kaatuu, niin kaatuu portti Pohjolan ja esivahti Euroopan, jää soittamatta kantele ja laulun mahti maatuu.
Ei meidän töistä menneisyys, ei aikakirjat tiedä. Mit' tehty täällä suurint' on, se tehtiin Suomen peltohon ja senkin uhkas synkkä syys jo usein meiltä viedä.
Mut kestävä on Suomen mies ja sitkeä sen selkä. Ja harmaa vaikk' on pinta sen, niin sydän sill' on punainen ja punainen sen kotilies, ei pakkasta se pelkää.
Me emme usko aseisiin ja emme kalvan kahvaan, me uskomme vain aurahan ja kahteen kovaan kourahan, me uskomme vain sydämiin ja valon työhön vahvaan.
On kerran päivä koittava, kun Suomen suuruus tutaan, kun mitataan sen hurmehet ja luetaan sen kyynelet ja valtakuntain saleissa sen vuoksi kokoonnutaan.
Ja kerran lintu laulava on Suomen ikkunalla: Oi laske, laske tupahan! Ma tiedän viestin vienoimman. Jo Jumalall' on kunnia ja rauha maailmalla.
Ja silloin Suomen enkeli on hymyilevä hiljaa, ja katso: musta multa se, jonk' kastoi kansan kyynele, nyt helmastansa kantavi vapauden kultaviljaa.
Oi, kuulkaa, eikö Suomellein jo suihka rauhan siipi? Ei, ei, se vain ol' tuulonen. Mut tullos tuuli vapauden, niin lauluin, huiluin, kantelein sua Suomi tervehtiipi!
5/8 99.
Kun saapuu Herra Zebaoth.